Isäntä aloitti sairastelun ennen pääsiäistä, minä sitten hyvänä kakkosena pääsiäispyhien aikaan. Nyt sitten tyttäremmekin sairastui. 🙁 Alkuun ajattelin, että raskainta on se, kun mies sairastaa, 😉 Mutta kyllä se tuon pienen ihmisen sairastaminen on raskainta, vaikka kyse on vain flunssasta. Lapset on niin reppanoita, mutta kuitenkin tosi urheita potilaita. ❤️ Onneksi itsekin huonossa kunnossa, niin saa luvan kanssa löhötä lapsi kainalossa sohvan nurkassa. Niin, luvan kanssa?!? En tiedä onko kaikilla naisilla/äideillä sama ongelma kuin minulla, nimittäin pää ei lepää, vaikka fyysisesti on ihan puhki. Kroppa huutaa lepoa ja olo on karsea, mutta takaraivossa naputtaa koko ajan jokin kotiaskare tms. mikä "pitäisi tehdä". Vai onko sitä jo niin ylikuormittunut "pitäisi"-asioista, ettei osaa rentoutua, edes sairaana ollessa? 

"Pitäisi"-listani tänäänkin koostuu mm.

•  Pyykkien viikkaus (mitkä olen urheasti sairastelun lomassa pessyt,mutta kodinhoitohuoneen pöydältä ne eivät ole vielä kaappiin löytäneet)
• Imurointi
• Tiskejäkin taas kertynyt ja ruokakin pitäisi tälle päivää tehdä
• Kylläpä inhottavasti pistää silmään viime syksyn harvennuksesta jääneet puiden oksat( takapihamme perällä on pieni metsäpala ja kyse siis siellä tapahtuneesta harvennuksesta. Nyt siis syyllisyys viime syksyn lintsaamisesta...)
• Kevätaurinko paljastaa inhottavasti kaikki liat ja katseeni kiertää likatahrasta toiseen
• Yleisen kaaoksen taltuttaminen

Niin... Ahdistavista on se, ettei jaksa tehdä yhtäkään noista, mutta pitäisi-lista ei jätä rauhaan. Onneksi nukkuvan pikkupotilaan silittely, vie ajatukset edes hetkeksi  muualle... ❤️