Isäntä aloitti sairastelun ennen pääsiäistä, minä sitten hyvänä kakkosena pääsiäispyhien aikaan. Nyt sitten tyttäremmekin sairastui. 🙁 Alkuun ajattelin, että raskainta on se, kun mies sairastaa, 😉 Mutta kyllä se tuon pienen ihmisen sairastaminen on raskainta, vaikka kyse on vain flunssasta. Lapset on niin reppanoita, mutta kuitenkin tosi urheita potilaita. ❤️ Onneksi itsekin huonossa kunnossa, niin saa luvan kanssa löhötä lapsi kainalossa sohvan nurkassa. Niin, luvan kanssa?!? En tiedä onko kaikilla naisilla/äideillä sama ongelma kuin minulla, nimittäin pää ei lepää, vaikka fyysisesti on ihan puhki. Kroppa huutaa lepoa ja olo on karsea, mutta takaraivossa naputtaa koko ajan jokin kotiaskare tms. mikä "pitäisi tehdä". Vai onko sitä jo niin ylikuormittunut "pitäisi"-asioista, ettei osaa rentoutua, edes sairaana ollessa? 

"Pitäisi"-listani tänäänkin koostuu mm.

•  Pyykkien viikkaus (mitkä olen urheasti sairastelun lomassa pessyt,mutta kodinhoitohuoneen pöydältä ne eivät ole vielä kaappiin löytäneet)
• Imurointi
• Tiskejäkin taas kertynyt ja ruokakin pitäisi tälle päivää tehdä
• Kylläpä inhottavasti pistää silmään viime syksyn harvennuksesta jääneet puiden oksat( takapihamme perällä on pieni metsäpala ja kyse siis siellä tapahtuneesta harvennuksesta. Nyt siis syyllisyys viime syksyn lintsaamisesta...)
• Kevätaurinko paljastaa inhottavasti kaikki liat ja katseeni kiertää likatahrasta toiseen
• Yleisen kaaoksen taltuttaminen

Niin... Ahdistavista on se, ettei jaksa tehdä yhtäkään noista, mutta pitäisi-lista ei jätä rauhaan. Onneksi nukkuvan pikkupotilaan silittely, vie ajatukset edes hetkeksi  muualle... ❤️

Selailin erästä lehteä, josta pomppasi silmään aihe, joka puhuttaa: Nimittäin rakkaus. ❤️

Jonkun vanhan sanonnan mukaan, ihmisellä on elämässä kuulemma kolme todellista rakkautta: ensirakkaus, villi rakkaus ja lopulta "se oikea". Tekstin mukaan, ensirakkaus oli yleensä nuoruuden pitkäaikainen suhde, jopa lastesi mahdollinen isä/äiti. Lopulta tämä tavallisen turvallinen rakkaus päättyy, kun molemmat aikuistuu ja muuttuu (ns. Kasvaa erilleen). Sen jälkeen tulee villi rakkaus. Usein ns. Pahispoika/-tyttö, joka alkuun tuntuu mahtavalta, mutta rakkaushormoonien jälkeen, huomaat ettei siinä ole mitään sinulle sopivaa. Tiedät tehneeksi virheen ja suhde loppuu siihen. Tämä suhde usein katkaisee ensirakkauden tai saa alkunsa elämänkriisin/-muutoksen myötä. (30v. Kriisi, ero, työpaikka vaihdos,muutto tms.). Lopulta kuitenkin tulee vastaan SE OIKEA! ❤️ Eihän se elämä oikeankaan kanssa ole aina euforista tai täydellistä. Siihenkin suhteeseen kuuluu kaikki kriisit ja riidat. Tämä suhde on kuitenkin se, jossa opit rakastamaan ja kaikki tuntuu luontevalta, myös riidat.

Nyt sitten vain kaikista seikkailuista ja parisuhteista miettimään, mitkä olivat oikeita rakkauksia? Kuka oli ensirakkaus ja onko sitä oikeaa vielä omassa elämässä ollutkaan...?  😏 Entä voiko sama henkilö täydentää useamman rakkaus-nimikkeen? Kun niitäkin tarinoita on, missä teinipari palaa vanhoilla päivillä yhteen tai perustavat perheen 30v. Iässä, kun viimeksi olivat yläasteiässä yhdessä...

 

 

 

 

Oho!! Nyt se on sitte totta... Nimittäin oma blogi! En oo ajatellut mitään tiettyä kirjoittaa, vaan lähinnä sitä, mitä sylki suuhun tuo. :-) Tervetuloa maailmaani!